Luova ympäristö
Studiossa
Studio, ateljee — mitä se tarvitsee? Miten suunnitellaan tila vapaalle ajatukselle ja luovuudelle? Voiko antaa yleisiä ohjeita? Tuskin. Jokainen tekee sen omalla tavallaan. Toiset täyttävät tilan kiinnostavilla esineillä, ylijäämämateriaaleilla ja sattumanvaraisella sekamelskalla. Toiset nauttivat juuri päinvastaisesta: järjestyksessä olevista, siisteistä tiloista, puhtaista linjoista, terävistä kulmista ja teroitetuista kynistä, jotka odottavat hiljaisuudessa.
Tämä on koululuokka, sopivasti kulunut ja kevyesti huollettu. Anteeksiantava ympäristö, joka kantaa erehtymättömät jäljet monien vuosien luovasta työstä. Joskus täällä on ryhmä luovia ihmisiä. Joskus, jos on onnea, koko huone on omassa käytössä ja levittäytymiseen ei ole mitään esteitä.
Mutta itse prosessi — mistä siinä on kyse? Se voi alkaa eräänlaisesta kaaoksesta, materiaalien kokoelmasta. Liikkua pelkän intuition varassa, leveissä kaarissa aiheen ympärillä, joka ei vielä ole täysin muotoutunut. Etsiä ja löytää — kenties höyhen tai rypistynyt pussi houkuttelevassa sitruunankeltaisessa sävyssä. Kiinnittää vanhoja luonnoksia ja muistiinpanoja seinälle. Sana, lause, joka pulpahtaa mieleen — paras kirjata se kirjoitustaululle ennen kuin se katoaa. Hitaasti syntyy kollaasi sanoista, kuvista ja pienistä piirroksista. Pieni universumi: tämä, tuo ja jokin muu fyysisessä muodossa. Parhaassa tapauksessa alkaa ymmärtää, mihin suuntaan ollaan menossa.
Violan maalaukset kumpuavat lapsuuden tilanteista — koetuista, unenomaisista tai kuvitelluista — joissa kaikissa on käsinkosketeltava tunnelataus. Tunteiden arkeologin tavoin hän kokoaa palasia ja luo otoksia tietyistä hetkistä. Peitto, vilaus tapetista tai tapa, jolla valo lankeaa nukkamatolle — yksityiskohtia muistin kaivoksista. Se osuu katsojaa suoraan palleaan, ja syntyy ajatus: kyllä, niin se oli minullakin.
Kirjoitus- ja ilmoitustaulut täyttyvät ja tyhjenevät työn edetessä. Prosessi on niin analoginen kuin se voi olla. Kompositioita syntyy ja kehittyy — toisinaan niin hienoja, että ne tahtovat tulla dokumentoiduiksi.
Valokuvaus: Pia Ulin. Stailaus ja teksti: Cilla Ramnek. Taiteilija: Viola Sparre.